Ennen, kun aletaan vertailemaan mitään tuotteita toisiensa kanssa, on hyvä tietää, mistä on kyse.
Eli mitä/mikä on Reilu kauppa (Fairtrade) ?
Reilu kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden tuottajien asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Reilu kauppa parantaa pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden työ- ja elinoloja sekä ympäristön hyvinvointia kehitysmaissa.
REILUN KAUPAN PERIAATTEET:
-Kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa. Se kattaa kestävän tuotannon kustannukset.
-Suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin.
-Osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin (Reilun kaupan lisä).
-Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty.
-Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.
Reilun kaupan valvonta:
Valvontavierailu
Valvonta perustuu valvontavierailuihin tiloilla ja yrityksissä, haastatteluihin ja kirjalliseen dokumentaatioon.
"NYKYKAUPAN VAPAUS" ja sen haitat
Maailma ilman mitään esteitä voi kuulostaa hyvältä idealta, mutta mitä se todellisuudessa on?
Taustaa:
Nykyaikana on "muotia", että kaupalla ei ole tulleja eikä tuonti-/vientikieltoja. Kaupan vapauttaminen, eli kaupan esteiden purkaminen "vapaan kaupan" nimissä alkoi kohdistuen aluksi teollisuustuotteihin 1940-luvun lopulla, mutta iso askel kohti nykytilannetta otettiin 1980-luvun alussa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston rakennesopeutusohjelman käynnistyttyä. Vaikeita sanoja, huhhuh!
Kehitysmaiden oli suostuttava näihin ohjelmiin, mikäli ne halusivat avustuksia, sijoituksia ja, myöhemmässä vaiheessa, velkahelpotuksia. Kaupan vapauttaminen kuului ohjelmiin keskeisesti.
Viime aikoina tälle liberalisoinille, eli vapauttamiselle, on antanut lisäponttaa vuonna 1995 perustettu Maailman kauppajärjestö WTO. WTO esiintyy jäsenmaille tarkoitettuna fooruumina, jossa neuvotellaan kaupan vapauttamisesta. Käytännössä se on kaupan vapauttamisen höyryjuna, jolle jäsenmaat ovat luovuttaneet suuresti valtaa. Se käyttää tätä asemaansa edistääkseen liberalisoinnin aatetta pääosin hyödyttääkseen niitä, jotka voittavat prosessissa eniten, eli käytännössä monikansallisia suuryrityksiä.
Mitä maailmankaupan vapauttminen on saanut aikaan?
Kehitysmaiden talous kasvoi n. 3 % vuosina 1960-1980, mutta vain n. 1,5 % vuosina 1980-2000.
Cambridgen yliopiston kansantaloustieteilijä Ha-Joon Chang toteaa:
"Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Afrikan taloudet ovat kutistuneet (suunilleen 0,8 prosenttia vuodessa verrattuna aiempaan 1,6 prosenttiin kasvuvauhtiin), kun Latinalainen Amerikka on puolestaan ollut pohjimmiltaan lamasaa (kasvaen 0,3 prosenttia vuodessa verrattuna aiempaan 2,8 prosenttiin)
Ainoastaan tietyissä osissa Aasiaa, varsinkin Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Indoneasiassa ja Kiinassa, köyhyys on vähentynyt merkittävästi, ja nuo maat ovat käyttäneet kaupan rajoituksia sumeilematta hyväkseen. Ne eivät ole seuranneet klassista kaupan vapauttamisen polkua.
Kehitysmaat ovat selkeä todiste siitä, että kaupan vapauttaminen on kohdellut kaltoin nimenomaan köyhimpiä kansoja ja yhteisöjä.
Maailma ilman mitään esteitä voi kuulostaa hyvältä idealta, mutta todellisuudessa nykymaailmassa valta on jakautunut suunnattoman epätasaisesti. Kauppaa käyvät yhtiöt. "Vapaan" kaupan esteettömässä järjestelmässä köyhät uivat samassa talouden virrassa kuin suuryritykset. Pikkusintin ei voi käydä samassa veneessä hain kanssa kuin yhdellä tavalla - ja sintin ei ole hyvä olla.
LÄHTEET:
50 SYYTÄ OSTAA REILUN KAUPAN TUOTTEITA,2008 OTAVA, suom. Petri Stenman
tekijät: Miles Litvinoff & John Madeley
(50 Reasons to Buy Fair Trade,2007 by Pluto Press,London.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti